Tästä ratsastukseni koostuu

Välillä analysoidaan opettajan tehtävää...

...koitetaan muistaa miten tehtävä meni 

...tajuat, että unohdit tehtävän ja koko juttu meni päin persettä.

...raivolla eteenpäin, edellä menevä hevonen on saatava kiinni! 

...jossain vaiheessa vauhti alkaa pelottamaan niin ratsastajaa kuin hevostakin.

...tunnin lopussa opettajan antama palaute saa teräsmielenkin kauhistumaan ja kyyneleet silmiin

...hoetaan rohkaisevasti itselleen, että aina ei voi onnistua. 

...ollaan aivan pihalla tehtävästä

...mitä ratsastaja edellä sitä hevonen perässä?

Tässä se nyt on. Ainut laji missä voisin olla GP-tasolla: ilmeratsastus. Tätä on harjoiteltu vuosia ja se onnistuu vuosi vuodelta paremmin kuin itse ratsastus. Harmittavinta on se, että ilmeet ovat aina samat ja ihmettelen suuresti miten aina onnistunkaan vetämään ne kauniimmat ilmeet naamalle sillä sekunnilla, kun talliorjani aka hovikuvaajani Anni ottaa kuvan. Itse en edes huomaa ratsastaessani, että vetelen jotain aivan omaa showta siellä selässä, mutta nähtävästi kaikki muut huomaavat... Pahoittelen suuresti opettajien ja tuntia seuraavien puolesta. Ehkä noi ilmeet vaan kertovat hyvästä keskittymisestä tunnilla tai sitten vain eläydyn siihen vähän liiankin hyvin... 

Ottakaa tekstit huumorilla ja kuvat viellä enemmän. Kyllä nauratti katella noita - koneelta olisi löytynyt tuhatpäisesti lisää tälläisiä, mutta ajattelin ottaa vain parhaimmat. Taino melkein parhaimmat - ne hurjimmat jätin suosiolla koneen syövereihin. Haha. Eiköhän tästä ja edellisestä hevospostauksesta riitä nyt joksikin aikaa Teille hevosihmisille. Aiheeseen liittyvä postaus tulee mitä varmemmin vasta joulun jälkeen, kun pääsen tunnille. Adios!